maanantai 27. kesäkuuta 2016

Läpi Etelärannikon Erämaan

Víkistä matka jatkui aina vaan kohti itää. Yhden päivän aikana oli tarkoitus ehtiä ajaa itäiselle jääjärvelle ja vielä takaisin Kirkjubaejarklausturiin seuraavan yön majoitusta varten. Matkalla Víkiin olimme saaneet ihailla vihertävää maaseutua lampaineen, mutta maisemat muuttuivat dramaattisesti karumpaan heti itään suunnatessa.



Víkin ja seuraavan kylän, Kirkjubaejarklausturin, väliin jää kymmeniä kilometrejä rosoista ja sammaleista laavaerämaata. Eldhraun on jäänne yhdestä maailman isoimmasta laavavirtauksesta, joka purkautui tulivuori Lakista 1700-luvulla aiheuttaen kuolemia ja satokatoa ympäri Eurooppaa. Täällä Apollo 11 miehistö harjoitteli tulevaa kuukävelyä varten, ja näitä maisemia katsellessa on helppo ymmärtää miksi.





Dramaattiset maisemat eivät rajoitu Eldhrauniin. Muutama kilometri ennen Kirkjubaejarklausturiin saapumista huomaamaton kyltti "Fjadrárgljúfur" ohjaa pikkutielle kohti sisämaata. Yksikaistaisen kivitien päässä on huomattavan monia autoja ja jopa yleisvessat. Kyltti ohjaa loivaan ylämäkeen, mutta mitään ei varsinaisesti näy vielä missään. Kohta eteen aukeaa henkeäsalpaavat näkymät.

Bongaa hyvin maastoutuvat lampaat!



Fjadrárgljúfurin kanjoni on ajan myötä jäätiköiden sulamisvesien kaivertama, satametrinen railo kalliossa. Tarpeeksi kauas kanjonin reunaa myötäillessä löytää kanjoniin vettä valuttavan vesiputouksen. En pääse Islannin luonnon monimuotoisuudesta yli enkä ympäri, olen äärettömän vaikuttunut. Harmi, että ylhäältä kirkkaasti paistava aurinko ei todellakaan tee kuvaamisesta helppoa.




Kirkjubaejarklausturin kylässä kannattaa tankata auto varmuuden vuoksi, sillä edessä on pitkä ajomatka läpi tasaisen kivierämaan. Edessä häämöttävät pitkään yhä kauemmas karkaavat Skaftafellin ja Vatnajökullin jäätikön huiput. Seuraavaksi saapuisimme Jökulsárlónille, matkamme määränpäähän.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti