maanantai 27. kesäkuuta 2016

Läpi Etelärannikon Erämaan

Víkistä matka jatkui aina vaan kohti itää. Yhden päivän aikana oli tarkoitus ehtiä ajaa itäiselle jääjärvelle ja vielä takaisin Kirkjubaejarklausturiin seuraavan yön majoitusta varten. Matkalla Víkiin olimme saaneet ihailla vihertävää maaseutua lampaineen, mutta maisemat muuttuivat dramaattisesti karumpaan heti itään suunnatessa.



Víkin ja seuraavan kylän, Kirkjubaejarklausturin, väliin jää kymmeniä kilometrejä rosoista ja sammaleista laavaerämaata. Eldhraun on jäänne yhdestä maailman isoimmasta laavavirtauksesta, joka purkautui tulivuori Lakista 1700-luvulla aiheuttaen kuolemia ja satokatoa ympäri Eurooppaa. Täällä Apollo 11 miehistö harjoitteli tulevaa kuukävelyä varten, ja näitä maisemia katsellessa on helppo ymmärtää miksi.





Dramaattiset maisemat eivät rajoitu Eldhrauniin. Muutama kilometri ennen Kirkjubaejarklausturiin saapumista huomaamaton kyltti "Fjadrárgljúfur" ohjaa pikkutielle kohti sisämaata. Yksikaistaisen kivitien päässä on huomattavan monia autoja ja jopa yleisvessat. Kyltti ohjaa loivaan ylämäkeen, mutta mitään ei varsinaisesti näy vielä missään. Kohta eteen aukeaa henkeäsalpaavat näkymät.

Bongaa hyvin maastoutuvat lampaat!



Fjadrárgljúfurin kanjoni on ajan myötä jäätiköiden sulamisvesien kaivertama, satametrinen railo kalliossa. Tarpeeksi kauas kanjonin reunaa myötäillessä löytää kanjoniin vettä valuttavan vesiputouksen. En pääse Islannin luonnon monimuotoisuudesta yli enkä ympäri, olen äärettömän vaikuttunut. Harmi, että ylhäältä kirkkaasti paistava aurinko ei todellakaan tee kuvaamisesta helppoa.




Kirkjubaejarklausturin kylässä kannattaa tankata auto varmuuden vuoksi, sillä edessä on pitkä ajomatka läpi tasaisen kivierämaan. Edessä häämöttävät pitkään yhä kauemmas karkaavat Skaftafellin ja Vatnajökullin jäätikön huiput. Seuraavaksi saapuisimme Jökulsárlónille, matkamme määränpäähän.




keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Vík ja Islannin etelärannikko

Vík on Islannin eteläisin kylä, ja suosittu pysähdyspaikka monien saarikiertäjien keskuudessa, sillä Islannin päätie nro 1 kiemurtelee kylän läpi. Kylän kokoon nähden majapaikkoja löytyy yllättävän paljon, sillä sijainti on kätevä yöpymiseen niin idästä kuin lännestäkin matkatessa.



Víkin kylässä ei ole juurikaan nähtävää, mutta Víkiä ympäröi kauniit kukkulat sekä vaarallisen kaunis musta laavakivirannikko, Reynisfjara. Koska Atlantin aallot pääsevät täällä iskemään vapaasti rantaan ilman esteitä tai hidasteita, äkilliset suuret aallot ovat vaatineet ihmishenkiä. Musta ranta on edelleen hyvin suosittu matkailijoiden keskuudessa. Reynisfjaraan matkailijoita houkuttelevat kuvaukselliset basalttipylväät sekä taru auringonnousun kivettämistä peikoista, eli merellä olevista kivipaaseista.








Víkin vaarat eivät rajoitu pelkästään rannikolle. Víkin pohjoispuolella tulivuori Katla kytee jäätikön alla. Jos ja kun Katla purkautuu, päällä oleva jäätikkö sulaa muodostaen tuhoisan tsunamin pyyhkäisten Víkin mennessään. Kukkulalla sijaitseva kirkko on laskettu olevan ainut rakennus Víkissä, joka saattaisi selviytyä hyökyaallolta. Paikalliset harjoittelevat evakuointia säännöllisesti, sekä vaaran hetkillä kaikki saavat evakuointikäskyn tekstiviestitse puhelimeen. Katla purkautuu keskimäärin 1-3 kertaa vuosisadassa, ja edellinen purkaus tapahtui vuonna 1918.




Víkin ympäristössä on paljon maataloutta, etenkin lampaiden kasvatusta. Lähistön pikkuteitä ajaessa on helppo nähdä lampaita valtavissa aitauksissaan, jotka monesti rajoittuvat kukkulan seinämiin. Kesäksi lampaat paimennetaan ylös vuorille, jossa ne saavat vapaasti liikkua ja syödä kesän. Syksyllä lampaat ajetaan takaisin aitauksiin, sillä talvi ylängöillä on kylmä ja julma.




Islanninhevosia näkee myös paljon, sillä ratsastaminen on suosittua. Islantiin ei ole sallittua tuoda ulkomaisia hevosia, sillä Islanninhevonen halutaan säilyttää alkuperäisen puhtaana rotuna.



Jos kaipaat majoitusvinkkiä Víkiin, suosittelen lämpimästi paikallisella maatilalla yöpymistä. (airbnb linkki) Jos kyseinen huone on varattu, maatilalla on kolme muutakin, joihin kaikkiin on oma airbnb- sivunsa.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Etelä-Islannin vesiputoukset

Ykköstien varrella Reykjavíkin ja eteläisen Víkin välissä sijaitsee monia Islannin tunnetuimmista vesiputouksista, ja maisemat reitin varrella on muutenkin mukavaa katseltavaa. Ensimmäisenä Reykjavíkista päin ajellessa tulee vastaan Seljalandsfoss. Tällä Amazing Racessakin nähdyllä vesiputouksella on harvinainen ominaisuus, sillä sen takana olevaan luolaan pääsee kiertämään vesiputouksen sivua myöden.




Jyrkänteeltä löytyy useampia pieniä putouksia, mutta toinen erityisesti mainittava vesiputous on vain noin 500metrin päässä Seljalandsfossista. Gljúfurárfossia kutsutaan myös salaiseksi vesiputoukseksi, sillä sitä ei näe kävelypolulle, vaan vesiputous valuu kapean luolan sisällä. Tänne kannattaa varustautua kumpparein, eikä sadeviittakaan ole huono idea.



Lähempänä Víkia sijaitseva Skógafoss hurmaa mahtipontisuudellaan. Tässä sijaitsi ennen Islannin rantaviiva, joka nykyään on vetäytynyt noin viiden kilometrin päähän. Vaikka itse vesiputouskin on hieno, älä missaa ylös johtavia portaita vesiputouksen oikealla puolella. Täältä aukeavat upeat näkymät jopa merenrantaan asti, ja Skógar-joen varrelta löytyy toinen toistaan hienompia vesiputouksia.







Reitti on alku Skógar-Thórsmörkin 25 kilometrin vaellusreitille, joka on mahdollista kävellä yhdessä päivässä tai yöpyen vuoristomajoissa (etukäteen varaus suositeltavaa). Thórsmörk on Islannin suosituin vaellusalue. Vaelluksen kuvaus kuulosti omaan korvaani aika ekstremeltä, eikä aikaakaan olisi ollut, joten tyydyin kävelemään reittiä parisen kilometria ja palaamaan samaa tietä takaisin.







Jälkikäteen juuri tuo Skógar-Thórsmörkin reitti on jäänyt toisena matkan kohokohtana mieleeni. Ehkä joskus reipastun ja kävelen koko vaelluksen!