keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vuosikatsaus 2015

Ai että, taas on se aika kun blogifiidi täyttyy kuluneen vuoden matkakoosteista. Miksi minäkään olisin poikkeus? Vuosi 2015 oli erittäin tapahtumarikas, ja erilaisia ulkomaanmatkoja kertyi yhteensä seitsemän. Se on uusi oma ennätykseni. Ja jos joku nyt sattuisi ruudun takaa älähtämään kateudesta, niin ei huolta, sillä tuleva vuosi ei määrällisesti tule hipomaan tätä ennätystä, enkä usko tämän toistuvan pitkään aikaan.

Vuoteen mahtui niin uusia kuin vanhojakin kohteita, positiivisia yllätyksiä mutta myös hienoisia pettymyksiäkin. Tallinna yllätti suuresti viihtyisyydellään, kun taas Amsterdam jäi vaisuksi kokemukseksi. Oi, nyt saivat ennakkoluulot ja -odotukset kyytiä! Vuoden opetuksena yritänkin olla jatkossa ennalta tuomitsematta matkakohdetta, ellen ole siellä itse käynyt.

Mutta asiaan!

Vuoden ensimmäinen matka suuntautui huhtikuussa niinkin kauas kuin Tukholmaan. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt hyvä ettei kymmenen vuotta, joten todellakin katselin länsinaapuria uusin silmin. Vaikutuksen teki vanhan kaupungin pienet kujat, jolloin melkein pystyin kuvittelemaan olevani vaikkapa Italiassa.


Italiasta puheenollen lennähdimme kaveriporukalla Roomaan huhtikuussa jo pian Tukholman jälkeen. Rooma on aina takuuvarma valinta, kun haluaa ihmetellä elämää ja nauttia jätskiä piazzalla. Bussiseikkailu Tivoliin vakuutti minut siitä, että Italiaan on palattava uudelleen ja vielä uudelleen pikkukaupunkeja tutkimaan.



Toukokuussa vuorossa oli kesäinen Pariisi, joka yllätti vehreydellään ja epätyypillisellä kaupunkikuvallaan. Noin niinkuin miljoonakaupungiksi.


Kesäviileällä lähdettiin etsimään aurinkoa hieman etelämmästä. Suunnilleen noin 85 km etelämmästä, eli Tallinnasta. Aurinkoa löytyi, mutta ennakko-odotuksia sen sijaan ei. Ne sai heittää romukoppaan. Tallinna on upea! Tai no, ainakin sen keskusta.


Heinäkuussa oli myös miehen kauan odotetun Amsterdamin vuoro. Paitsi että minua vähän tympi olla siellä monta päivää, joten junailtiin myös Belgian puolelle Brysseliin syömään suklaata ja vohvelia. Oli sen arvoista.



Syksyn tullen kaipasin taas lämpöä, ja Budapestissa sitä riitti! Noin kolmenkymmenen asteen verran. Olisi saanut olla vähemmänkin, sanoo tyypillinen säästä valittava suomalainen. Budapest oli hieno kokemus, jonne palaan vielä jonain päivänä uudelleen. Ihan vaikkapa kylpylään lillumaan.


Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä oli joulukuinen Lontoo. Säät laittoi kyllä vähän epäilemään oliko tosiaan joulukuu?  15 astetta lämmintä on vähän niinkuin suomalainen kesä.



Ensi vuodelle toivon yhtä matkustusrikasta tulevaisuutta. En määrällisesti, vaan laadullisesti, sillä ensi vuonna on pari huikeaa reissua tiedossa! Kutsutaan vuotta 2016 vaikkapa vuodeksi, jolloin unelmat toteutuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti