maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kohti korkeuksia

Pariisin ikoni ja tunnetuin maamerkki on kiistatta Eiffel-torni, ja sen näkemiseltä ei voi välttyä lyhyelläkään Pariisin vierailulla, sillä se kohoaa korkeammalle kuin muut keskustan rakennukset. 


Me suuntasimme askeleemme kohti Eiffeliä myöhään iltapäivästä, ja istuskelimme piknikillä tornin alla aukeavassa puistossa auringonlaskua katsellen, hyvin monen muun kanssa. Toki auringonlasku Eiffelin huipulta katsellenkin olisi ollut mieletön, mutta jotenkin siinä hetkessä olin täydellisen tyytyväinen puiston väljyyteen ja eväisiini. 




Illan jo hämärtyessä siirryimme jonottamaan lippuja, ja odotusta jonon hänniltä ylös näköalatasanteelle kesti juurikin tunnin verran. Siinä vaiheessa valot olivat jo syttyneet, mutta päivänvalokin melkein kokonaan kadonnut. 



Näkymät Pariisin yli eivät tehneet kovin suurta vaikutusta. Rakennukset ovat pääasiassa matalia, eikä ympäristössä näy juurikaan sykähdyttäviä maamerkkejä. Ehkä fiksumpaa olisi ollut etsiä paikka josta näkyisi itse Eiffel-torni, mutta säästyipä jotain ensi kerrallekin. Toisaalta muihin kaupunkeihin (Lontoo, New York) verrattuna hintakin oli melko maltillinen. Hinta-laatu-suhteeltaan Eiffelin näkymät olivat siis ihan passelit. 

Itse Eiffelin iltavalaistus on mielipiteitä jakava. Perusvalaistus on ihan kiva, ja se tuo tornin rakenteet hyvin esiin. Sen sijaan tasatunnein vilkkuvat epilepsia-valot eivät saaneet minulta ihailua.



Tässä on vielä uteliaille videomateriaalia aiheesta:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti