lauantai 27. kesäkuuta 2015

Notre Dame, Our Lady

Aikamme Pariisissa alkoi lähestyä loppuaan, mutta parissa paikassa meillä oli vielä aikaa käväistä. Notre Dame, eli tuttavallisemmin meidän rouvamme on Eiffel-tornin ohella Pariisin toinen ikoninen nähtävyys (ja turistirysä). Kauniina päivänä ulkopuolella oli hieman jonoa, mutta se liikkui nopeasti ja pian olimmekin vanhan kirkon sisällä. Sisäänpääsy kirkkoon on ilmainen.




Vaikka uskonnoton itse olenkin, pidän silti kirkoista niiden arkkitehtuurin vuoksi. Notre Dame muistutti mieleeni Prahan linnan kirkon, joka oli sisäpuolelta tyyliltään samanhenkinen. Notre Dame on mielestäni kaunis. Tunnelmaa lisäsi sadat kynttilät pitkissä riveissä. Olisimme halunneet käydä myös ihailemassa maisemia Notre Damen kellotornista, mutta sinne näytti olevan noin parin tunnin jonot.


Ulkoapäin kirkko on erikoisen näköinen. Takapuolella on pieni puisto, jonka edestä lähtee surullisenkuuluisa lukkosilta Pont Des Arts. Surullisenkuuluisa sen vuoksi, että sillan kaiteet romahtelevat jo rakkauslukkojen painosta.






Jokiristeilyllekin meidän piti mennä, mutta ajanpuutteen ja suolaisen hinnan vuoksi se jäi tällä reissulla välistä. Onpahan jotain tekemistä ensi kerrallakin.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kohti korkeuksia

Pariisin ikoni ja tunnetuin maamerkki on kiistatta Eiffel-torni, ja sen näkemiseltä ei voi välttyä lyhyelläkään Pariisin vierailulla, sillä se kohoaa korkeammalle kuin muut keskustan rakennukset. 


Me suuntasimme askeleemme kohti Eiffeliä myöhään iltapäivästä, ja istuskelimme piknikillä tornin alla aukeavassa puistossa auringonlaskua katsellen, hyvin monen muun kanssa. Toki auringonlasku Eiffelin huipulta katsellenkin olisi ollut mieletön, mutta jotenkin siinä hetkessä olin täydellisen tyytyväinen puiston väljyyteen ja eväisiini. 




Illan jo hämärtyessä siirryimme jonottamaan lippuja, ja odotusta jonon hänniltä ylös näköalatasanteelle kesti juurikin tunnin verran. Siinä vaiheessa valot olivat jo syttyneet, mutta päivänvalokin melkein kokonaan kadonnut. 



Näkymät Pariisin yli eivät tehneet kovin suurta vaikutusta. Rakennukset ovat pääasiassa matalia, eikä ympäristössä näy juurikaan sykähdyttäviä maamerkkejä. Ehkä fiksumpaa olisi ollut etsiä paikka josta näkyisi itse Eiffel-torni, mutta säästyipä jotain ensi kerrallekin. Toisaalta muihin kaupunkeihin (Lontoo, New York) verrattuna hintakin oli melko maltillinen. Hinta-laatu-suhteeltaan Eiffelin näkymät olivat siis ihan passelit. 

Itse Eiffelin iltavalaistus on mielipiteitä jakava. Perusvalaistus on ihan kiva, ja se tuo tornin rakenteet hyvin esiin. Sen sijaan tasatunnein vilkkuvat epilepsia-valot eivät saaneet minulta ihailua.



Tässä on vielä uteliaille videomateriaalia aiheesta:



torstai 18. kesäkuuta 2015

Öinen Pariisi

Pariisi yövalaistuksessaan on tunnelmaa täynnä. Kaupunki tuntuu sykkivän myöhään illalla, ja autojen tööttäävät torvet sen todistavat. Turistimassat katoavat, ja paikalliset istuskelevat ulkoterasseilla pitkään illalla. Tunnelma on leppoinen.



Viikonloppuiltanakaan meille ei tullut ollenkaan turvaton olo, vaikka keskustassa näkyikin poliiseja mellakkavarusteissa (jalkapallojuhlijoita oli paljon liikkeellä, ilmeisesti siellä sama ilmiö kuin Suomessa kiekkovieraat) sekä Metroakin uskalsi käyttää huoletta, kunhan pysyi keskusta-alueella.





Nähtävyydetkin näyttäytyvät illalla erilaisena kuin päiväsaikaan. Iltavalaistus tekee kaikesta mielestäni jotenkin romanttisempaa. Il est la magie de Paris. Se on Pariisin taikaa.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Vihreä Pariisi

Toukokuussa Pariisissa oli jo kesä alkanut, ja puistot kukoistivat vihreässä lehdessä ja monivärisissä kukissa. Yllätyin siitä, että Pariisi on niinkin vehreä kaupunki, ja puistoja tuntuikin tupsahtelevan kulman takaa säännöllisin väliajoin. Aloitimme lauantai-aamun käyskennellen hotellimme lähipuistossa, ja siellä suorastaan vilisi juoksijoita ja muita lenkkeilijöitä. Ja ei ihme, en tämän kauniimpia lenkkimaastoja varmaan Pariisista löytäisi.





Matka jatkui Montmartrelle, jossa seurasi uusi yllätys. Viiniviljelmä keskellä Pariisia!  Montmartre oli muutenkin kivan näköistä seutua, heti kun pääsi aukion turistiryysiksestä pari korttelia kauemmas. Montmartren alueelta löytyi monta ihanaa herkkukauppaa, joista kertoilin aiemmin.




Pariisin vehreys ei rajoitu pelkkiin puistoihin. Keskustassa kadut ovat useimmiten leveitä ja puureunusteisia. Näkymä riemukaarelta Pariisin keskustan yli näitä katuja mukaillen oli ehkäpä paras näköala koko reissulla.

 

Kun vierailet Pariisissa, yritä shoppailun ja nähtävyyksien lisäksi hengähtää hetki kaiken vihreyden keskellä. Monet puistotkin ovat kauneudessaan kuin nähtävyyksiä.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Maailman kaunein ostoskeskus?

Mielettömiä tavarataloja ajatellessa tulee helposti ajatelleeksi Dubain tai Las Vegasin övereitä ostoskeskuksia, joissa voi hiihtää tai vaikkapa nauttia gondoliajelusta Venetsian tapaan, mutta hienoa tavarataloa etsiessä ei tarvitse välttämättä lähteä merta edemmäs kalaan. Pariisin Galeries Lafayette näyttää nimittäin ihan oopperatalolta parvekkeidensa ja kauniin kupolinsa vuoksi.


Galeries Lafayette myy lähinnä yläluokan merkkituotteita, mutta onneksi kaupassa voi vierailla ilman ostoksien tekemistäkin. Kaupan säihkettä ja kaunista arkkitehtuuria pääsee ihailemaan parhaiten ylhäältä kupolin reunalta, johon on sopivasti sijoitettu Starbucksin kahvila.




Säkenöivää ja ylellistä, sisäinen harakkani kiittää. Poistuin kaupasta kuitenkin tyhjin käsin, mutta kokemusta rikkaampana. Ja kahvi oli hyvää.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Pariisin lukuisat herkkukaupat

Jos muoti ei kiinnosta, Pariisissa saa helposti käytettyä rahansa myös toisenlaisiin ostoksiin. Pariisissa on lukuisia vaihtoehtoja chocolaterien, boulangerien, biscuiterien ja muiden herkkukauppojen välillä. Ja ne macaronsit, niistä ei voi edes puhua samassa lauseessa niiden versioiden kanssa joita saa pirkka-nimisissä paketeissa.




Suklaaöverit meinasi olla lähellä kaupassa, jossa myynnissä olevien suklaiden lisäksi koristeetkin olivat suklaata. Paljonkohan jättikokoinen suklaa-eiffel olisi maksanut?





Pariisissakin täytyi käydä jo aiemmin hyväksi todetussa La Cure Gourmandessa, johon olin ihastunut talvisella Berliinin reissullamme. Tällä kertaa mukaan tarttui keksipurkki ja käsintehtyjä tikkareita.




Nämä herkut on valitettavasti jo aikaa sitten kadonneet parempiin suihin.