maanantai 29. syyskuuta 2014

Perast - Valokuvaajan unelma?

Takaisin Kroatiaan päin ajellessamme pysähdyimme pieneen Perastin kylään 7km päähän Kotorista. Tähän mennessä sää oli jo täysin selvennyt, ja melkein hihkuin ilosta mitä lähemmäs kylän "keskustaa" kävelimme. Voiko tällaista paikkaa olla olemassakaan? Tuumin, että jos tämännäköiseen paikkaan pääsisi eläkepäiviään viettämään, mitä muuta ihminen voisi olla kuin onnellinen?








Paikallinen paloasema oli ehkä maailman söpöin. Kuten koko kylä. 
Perastin edustalla lahdessa nököttää ihmisten tekemällä saarella pieni kirkko, The Church of Our Lady of the Rocks, jonka syntyyn liittyy erikoinen tarina.



Klikkaa kuvat isommiksi, jotta ne pääsevät oikeuksiinsa!

Tämä oli viimeinen kirjoitukseni Montenegroon liittyen. Kotorin lahti oli omasta mielestäni yksi kauneimpia paikkoja joissa olen käynyt. Vesi, vanhat talot sekä vuoret muodostavat upean yhdistelmän. Luulen, että Montenegro on parhaimmillaan Balkanin roadtripillä, sillä jo yhdessä päivässä ehdimme näkemään kaikki mitä halusimme, eli pidempään vierailevat saattavat nopeasti kyllästyä tekemisen puutteeseen.


lauantai 27. syyskuuta 2014

Tummien vuorten Montenegro

Ihana, ihana Montenegro. Siinä on sanat joita en ennen matkaa osannut kuvitella sanovani. Montenegron Kotorin lahden pienet kylät sekä jylhät maisemat olivat enemmän mitä uskalsin toivoa.
Montenegro tarkoittaa siis kirjaimellisesti "tummia vuoria", ja maisemat olivat sen mukaisia.

Klikkaa kuvat isommiksi!





Tai siis... ovat jos niitä näkee. 
Näkymä oli varsin rajoittunut saavuttuamme Kotoriin, ja hiljaisina usvan seasta pilkoittavat laivat olivat kuin aaveita. Vuorilta tuntui laskeutuvan yhä enemmmän sumua. Onneksi sää selkeni nopeasti vanhaa kaupunkia tutkiessamme.








Kotorin vanhakaupunki on Unescon suojelukohde, mutta sen historiallisista rakennuksista tai nähtävyyksistä en osaa sanoa oikein mitään. Keskityimme vain kiertelemään ja ihmettelemään.
Vanhankaupungin vuorenpuoleiselta seinustalta lähtee vanhat, erittäin huonokuntoiset "portaat" kohti vuorenrinteessä sijaitsevaa luostaria sekä huipulla nököttävää linnoitusta. Nousu on melko raskas, lipunmyyjän (jep, siitä piti vieläpä maksaa!) mukaan ylös on noin 45minuutin kipuaminen. Kannattaa kuitenkin nousta reittiä kaupungin kattojen yläpuolelle maisemia ihailemaan, ja jatkaa sitten ylemmäs jos siltä tuntuu.






Takaisin autolle kävellessä näkymä oli jo huomattavasti selkeämpi.
Ihanaa oli silti päästä näkemään kaupunki sekä sumuvaipassa, että hyvällä ilmalla.






Olen erittäin iloinen, että päätimme tehdä päiväretken Montenegron puolelle, sillä muuten kyseinen paikka olisi varmasti jäänyt näkemättä. En nimittäin usko, että olisin jossain vaiheessa saanut päähäni, että lähdetään lomalle Montenegroon! Pelkästään Kotorin lahden nähneenä, en tietenkään voi suositella koko maata yhtä ihanaksi, mutta erityisesti Perast ja Kotor ovat näkemisen arvoiset.


tiistai 23. syyskuuta 2014

Kroatia - Montenegro: Ajomatka

Kroatian Dubrovnikista Montenegron Kotoriin on suhteellisen helppo ajomatka, tarkoittaen sitä, että Dubrovnikista poistuttuaan Kotoriin saa huristella samaa tietä perille asti. Kilometreissä matka on vain noin 92 km, mutta aikaa matkaan saa varata noin kaksi tuntia, riippuen rajatarkastuksen nopeudesta.


On hyvä huomioida, että Kroatiasta Montenegroon poistuttaessa rajatarkastuksessa pyydetään näyttämään ajoneuvokohtaista vihreää vakuutuskorttia. Autoa vuokrattaessa kannattaa siis mainita mikäli matkaa rajan yli, sillä ainakin omassa vuokra-automme mukana tuli kyseinen lipuke valmiina. Jos vihreää korttia ei ole, sen voi ostaa rajaa ylittäessä muistaakseni hintaan 10e. Kansainvälistä ajokorttia ei tarvita.



Ensimmäinen asia, joka Montenegron puolella pisti silmään oli upeat vuorimaisemat sekä kylien rähjäisyys. Vaikka olin tietoinen asiasta etukäteen, niin Herceg Novin esikaupunkialueen rumuus yllätti. Itse Herceg Novin vanhassa kaupungissa emme käyneet, sillä tie ohitti kaupungin sen yläpuolelta.

Jatkoimme matkaa suoraan lahdelmaa myötäillen kohti Kotoria, kunnes pysäköidyt autot tien varressa kiinnittivät huomiomme. Pieni silta ylittti pauhaavan vesiputouksen, joka tuntui olevan täydessä virtauksessaan rankkasateiden jäljiltä. Ajomatkalla kannattaa siis pitää silmät auki, ja nopeudet kohtuullisina jolloin ehtii hyvin pysähdellä mutkan takaa ilmaantuviin pysäköimispaikkoihin!



Vuorien läheisyyden vuoksi Kotorin lahden alueella sataa usein, ja sateen sattuessa koko lahti tuntuu myös peittyvän vuorilta laskeutuvan sumuvaipan alle. Alkumatka oli ollut hyvinkin seesteinen, mutta Kotoria lähestyttäessä keli muuttui yhä huonommaksi.




 Lisää Kotorista seuraavassa postauksessa.
Klikkaa kuvat suuremmiksi!


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Rantapäivä Dubrovnikissa

Meidän viimeinen päivä oli ainut mahdollinen rantapäivä, joten siitä yritettiin ottaa kaikki mahdollisimman tehokkaasti irti. Sen sijaan että olisimme vain suunnanneet meidän lähibiitsille ja köllötelleet aurinkotuoleilla päivän, hyppäsimme vanhan kaupungin satamasta veneeseen, joka heitti meidät läheiselle Lokrumin saarelle. Saari on melko iso, ja siellä on kivikkoisten rantojen lisäksi pari ravintolaa, vanha linnoitus, fransiskaaniluostari ja jokapuolella vapaina liikkuvia riikinkukkoja.




Ensimmäinen asia mikä pisti silmään, oli turkoosi veden väri ja sen läpinäkyvyys. Rantaa lähestyttäessä pohjan kivet olivat täysin näkyvissä veden alla. Jo pian laivasta noustuamme vastaamme tuli päivää paistatteleva riikinkukko-yhdyskunta, jotka olivat käytöksestä päätellen erittäin tottuneita ihmisiin.


Kiertelimme hetken saarta, suunnaten askeleemme kohti saaren kärkeä ja uintimahdollisuuksia.




Saari oli mielenkiintoinen yhdistelmä luonnon muovaamaa sekä ihmisen kädenjälkeä, joten monet uimapaikat olivat kivikkoisia rantoja joihin oli rakennettu portaita sekä makeanveden suihkuja.






Pyörrettyämme takaisin kohti pientä satamaa, löysimme alkupisteestä sen täydellisen uimapaikan. 



Klikkaa kuvat suuremmaksi!

 

lauantai 20. syyskuuta 2014

The Wall

Monille saattaa tulla Dubrovnikista ensimmäisenä mieleen Game of Thronesin King's Landing, ja sarjaa onkin kuvattu vanhankaupungin muureilla ja Fort Lovrijenacissa kakkoskaudesta eteenpäin. Itse en ole niin suuri fani, että olisin tunnistanut kyseiset kuvauspaikat heti ne nähdessäni, mutta kyllähän näissä maisemissa jotain tuttuakin on...




Dubrovnikin vanhankaupungin muureille pääsee kiipeämään ainakin Pilen portin sisäpuolelta sekä muistaakseni myös läheltä Plocen porttia. Askelmat ovat paikoittain melko jyrkät, mutta nousu muurille oli sopiva myös niille, joilla ei ole huippukunto. Kävelytila muurien sisällä on melko kapea, joten ylös ei saa tuoda mitään käsilaukkua isompaa kantamusta. Jos kiertää koko muurit ympäri, matkan pituudeksi tulee noin kaksi kilometriä, ja hitaasti väentungoksessa kävellessä aikaa kului noin tunti. Muureille kannattaa varata juotavaa mukaan.





Hyvä syy kiivetä muureille ja maksaa noin kymmenen euron pääsymaksu on sieltä aukeavat maisemat. Itse haluan matkoilla aina päästä jonnekin katonrajaa korkeammalle, jolloin kaupunkia on helpompi hahmottaa sekä nauttia hetken tästä lintuperspektiivistä. Punaiset katot ihastuttavat minua aina! 



Klikkaa kuvat suuremmiksi!