lauantai 19. lokakuuta 2013

There is a downside to beauty

Näillä näkymin viimeinen Santorini-aiheinen postaus käsitteleekin saaren kauneuden kääntöpuolta. Jo matkalla lentokentältä hotellille kummastelimme useita talojen "luurankoja". Talojen perustukset, tukipilarit sun muut oli siis pystytetty, mutta ilmeisesti sen jälkeen rakennuttajan rahahanat olivat sulkeutuneet, ja talojen luurangot jätetty niille sijoilleen. Näitä keskeneräisiä rakennusprojekteja oli jokapuolella. Keskellä Kamaria, maaseudulla teiden vieressä, pääkaupungin laitamilla jne. Kreikan talousahdinko oli iskenyt ja lujaa, ja missä muualla se ensimmäisenä näkyisi kuin rakennusprojekteissa.



Toinen silmiinpistävä asia oli jätehuolto, tai oikeastaan sen puute. Jokaisella pellolla tai aukealla oli jotain törkyä. Hylättyjä muovipusseja, autonrenkaita, ja lukematon määrä muovipulloja. Santorinilla ei suositella hanavettä juotavaksi, joten muovipulloja ymmärrettävästi kerääntyy paljon etenkin turistien toimesta. Kaikki käytetyt pullot ovat siellä kuitenkin roskaa, niitä ei kierrätetä. Syy tähän on kierrätysjärjestelmän puuttuminen, jonka organisoiminen olisi Kreikan hallituksen tehtävä. Enkä edes aloita kertomaan mielipidettäni Kreikan hallituksen toimimattomuudesta. Mielenkiintoinen artikkeli asiasta täällä.

Kuva: Elise Dalley

Vaikka turistit ja paikalliset onnistuisivatkin saada roskansa roskiksiin, voi olla kyseenalaista mihin isommat roskikset jatkotyhjennetään. Maaseutuajelullamme olimme pysähtyneet kirkon hiekkaparkkipaikalle kuvailemaan maisemia, ja siinä ollessamme täydessä lastissa oleva kuorma-auto kippasi lavallisen rakennusjätettä kirkon parkkipaikan reunalle. Siellä olevista kasoista päätellen kuorma ei ollut ensimmäinen.

Mitä turisti voi tehdä lomaillessaan Santorinilla? Vähintäänkin laita roskat roskiksiin ja toivo, että jätehuolto pelaa asianmukaisesti. Myös roskaavien tuotteiden määrää voi yrittää tietoisesti karsia, jos eko-omatunto alkaa painaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti