lauantai 26. lokakuuta 2013

I´m so happy!

Nyt kun Santorinin postaukset on saatu kasaan, on aika paljastaa minne matkakuumeiset seuraavaksi reissaa. Tällä kertaa, vihdoin, on vuorossa se minne olen haikaillut takaisin jo vuodesta 2009.

New York, here we come!

Kuva täältä

Jotkut saattavat muistaa, että hehkutin Nykiin lähtöä myös viime vuoden puolella, mutta ei siitä sitten tullutkaan mitään. Matkaa olemme suunnitelleet nyt elokuusta lähtien, ja tällä kertaa olemme ihan satavarmasti lähdössä! Mukaan reissuun lähtee meidän kanssa pari kaveria, joten majoituskin tullaan saamaan halvemmalla kuin jos reissattaisiin ihan vain kahdestaan. Huoneisto on jo valittu, ja varataan se ihan tässä lähiviikkoina.


Video tiivistää oikein hyvin tämänhetken tuntemukset. Happy happy!

Matkan tarkoituksena on ihan vain lomailla, shoppailla ja syödä hyvin. Käymme myös moikkaamassa siellä asuvaa ystävääni. Koettakaa siis kestää taas näitä nyki-hehkutuspostauksia! Vinkkejä etsivälle olenkin kirjoitellut tietoa New Yorkista jo useammassa aiemmassa tekstissä, löytyvät vaikkapa oikeanpuoleisen palkin New York - tagin alta.


lauantai 19. lokakuuta 2013

There is a downside to beauty

Näillä näkymin viimeinen Santorini-aiheinen postaus käsitteleekin saaren kauneuden kääntöpuolta. Jo matkalla lentokentältä hotellille kummastelimme useita talojen "luurankoja". Talojen perustukset, tukipilarit sun muut oli siis pystytetty, mutta ilmeisesti sen jälkeen rakennuttajan rahahanat olivat sulkeutuneet, ja talojen luurangot jätetty niille sijoilleen. Näitä keskeneräisiä rakennusprojekteja oli jokapuolella. Keskellä Kamaria, maaseudulla teiden vieressä, pääkaupungin laitamilla jne. Kreikan talousahdinko oli iskenyt ja lujaa, ja missä muualla se ensimmäisenä näkyisi kuin rakennusprojekteissa.



Toinen silmiinpistävä asia oli jätehuolto, tai oikeastaan sen puute. Jokaisella pellolla tai aukealla oli jotain törkyä. Hylättyjä muovipusseja, autonrenkaita, ja lukematon määrä muovipulloja. Santorinilla ei suositella hanavettä juotavaksi, joten muovipulloja ymmärrettävästi kerääntyy paljon etenkin turistien toimesta. Kaikki käytetyt pullot ovat siellä kuitenkin roskaa, niitä ei kierrätetä. Syy tähän on kierrätysjärjestelmän puuttuminen, jonka organisoiminen olisi Kreikan hallituksen tehtävä. Enkä edes aloita kertomaan mielipidettäni Kreikan hallituksen toimimattomuudesta. Mielenkiintoinen artikkeli asiasta täällä.

Kuva: Elise Dalley

Vaikka turistit ja paikalliset onnistuisivatkin saada roskansa roskiksiin, voi olla kyseenalaista mihin isommat roskikset jatkotyhjennetään. Maaseutuajelullamme olimme pysähtyneet kirkon hiekkaparkkipaikalle kuvailemaan maisemia, ja siinä ollessamme täydessä lastissa oleva kuorma-auto kippasi lavallisen rakennusjätettä kirkon parkkipaikan reunalle. Siellä olevista kasoista päätellen kuorma ei ollut ensimmäinen.

Mitä turisti voi tehdä lomaillessaan Santorinilla? Vähintäänkin laita roskat roskiksiin ja toivo, että jätehuolto pelaa asianmukaisesti. Myös roskaavien tuotteiden määrää voi yrittää tietoisesti karsia, jos eko-omatunto alkaa painaa.


torstai 10. lokakuuta 2013

My places


1. Näytä matkakartan avulla (Travbuddy) missä maissa olet käynyt ja paljonko se on prosentteina.
2. Kerro mikä tai mitkä vierailemasi maat ovat olleet suosikkejasi, ja miksi.
3. Paljasta vielä se maa (tai kaupunki), johon et ole vielä päässyt matkustamaan, mutta johon pääsystä haaveilet.
4. Haasta mukaan bloggaajia!





1. Surullisen pieni on prosentti. Osittain tämä johtuu tiettyjen kaupunkikohteiden vetovoimasta, sillä niissä on tullut/tulee vierailtua useamminkin kuin vain kerran. Karttaan ei ole myöskään mahdollista merkitä kaupunkeja erikseen, jolloin kartta kertoisi myös siitä kuinka laajasti kyseisessä maassa on tullut matkustettua.  Omalla kartallani näkyy siis New York (osavaltio), Suomi, Ruotsi, Tanska, Englanti, Venäjä, Ranska, Espanja, Italia, Kroatia, Tsekki, Kreikka.

2. Suosikkimaita en osaa listata, mutta niiden kohteita kylläkin. Kärkeen pääsevät ainakin New York, Lontoo ja Rooma. Nämä kaikki ovat kohteita, jonne palaisin enemmän kuin mielelläni. New York on lumonnut minut salaperäisellä taiallaan, enkä osaa oikein edes eritellä miksi haluaisin sinne palata. Kysymys on ennemminkin siitä, miksi EN haluaisi palata, ja näitä syitä en keksi yhtäkään. Lontoossa kiehtovat ostosmahdollisuudet sekä se, että se on länsimainen metropoli vain lyhyen lentomatkan päässä. Roomassa kiehtoo sen värikäs historia sekä tietysti italialainen ruoka!

3. Tällä hetkellä tuttujen kohteiden lisäksi haaveilen jostain ihanasta paratiisisaaresta Karibialla tai Malediiveilla. Luulen kyllä, että paratiisisaarelle on vielä pitkä matka, noin ajallisestikin.



4. Erillisiä haasteita en nyt laita matkaan, mutta kaikki innokkaat ovat tervetulleita kopioimaan haasteen itselleen!




sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Hotelliesittely: Alkyon




Varauksen yhteydessä valitsimme kahdesta vaihtoehdosta hotelliksi Alkyonin Kamarissa. " Hyväksi keskiluokan hotelliksi kaupungin ulkopuolella " tituleerattu Alkyon oli juurikin sitä mitä luvattiin, eli kaupungin ulkopuolella. Kamari on sen verran pieni kaupunki, ettei kävelymatkaa rantakadun reunasta tullut kuin noin kilometrin verran, mutta koko päivän +30 asteessa käveltyään se yksi kilometrikin alkoi tuntua hieman liian pitkältä matkalta. Etenkin kun päivän aikana tuli käveltyä ees taas hotellin ja rantakadun väliä useamman kerran, ja maisemat alkoivat käydä jo kovin tutuiksi.






Hotellin omistaa varsin sympaattinen kreikkalainen perhe, joka mielellään auttoi matkailijaa kaikenlaisissa asioissa. Huoneet oli, tai meidän huone oli ainakin, tilavia, ja huoneesta oli ovi terassille. Ilmastointi pelasi kuten kuuluukin, onneksi. Aamiainen sisältyi hintaan, ja vaikka olemme kaukana krantuista, niin muutamana aamuna skippasimme hotellin aamiaisen ja menimme rantakadulle syömään.

Parasta hotellissa oli uima-allasalue. Siellä tuli vietettyä tovi jos toinenkin. Majoituimme ensimmäistä kertaa hotellissa, jossa oli uima-allas, joten asian parhaus selittynee sillä. Pienenä miinuksena oli säännöllisesti hotellin ohi kulkevat lentokenttäkuljetukset. Meluhaitan lisäksi bussin ikkunoista altaalle tuijottavat saksalaismiehet eivät kovasti ihastuttaneet auringonottajaa.




Hotelli ja allasalue olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Kaikenkaikkiaan olimme tyytyväisiä valintaamme. Ainut valittamisen aihe (kreikkalaisen kahvin lisäksi) oli kreikkalaisten wc:t, tai pikemminkin putkistot. Kaikki Kreikassa matkailleet tietävät kyllä mistä puhun :D


torstai 3. lokakuuta 2013

Maaseutumatkailua

Kesken reissun päätettiin vuokrata päiväksi pyörät alle, jotta pääsisimme kätevämmin tutustumaan saaren kauempiinkin osiin. Santorinilla autonvuokrausfirmoja on enemmän kuin tarpeeksi, mutta matkaopas varoitteli, että jos asioi näiden pienten, ei-kansainvälisten vuokrausfirmojen kanssa, tulee ennen vuokrausta kysellä tarkkaan mitä vakuutus korvaa ja mikä on omavastuu. Erityisesti omavastuu-osuus saattoi kuulemma olla joillakin firmoilla hyvin korkea.

Ajaminen Santorinilla ei ollut erityisen vaikeaa. Samat liikennesäännöt pätee kuin Suomessakin. Ajokulttuuri sen sijaan ei voisi olla erilaisempi! Paikalliset ajelee kapeita teitä hurjaa vauhtia, ilman turvavöitä. Teiden varsilla olikin melko tiuhaan kolareissa kuolleille sukulaisille omistettuja alttareita valokuvineen kaikkineen. Ja ei, niitä emme pysähtyneet valokuvaamaan. Sen sijaan näitä pinkkejä mitäliekukkia löytyi yhdestä sun toisesta valokuvasta. Ilmeisesti pinkit kukat ovat hyvän valokuvan kriteeri.




Hyppäsimme auton rattiin heti aamusta, ja lähdimme pienellä kotterollamme kapuamaan serpentiinitietä Santorinin korkeimman vuoren, Profitis Iliaksen, rinteitä kohti huipulla odottavia näkymiä (ja luostaria). Paikoittain kapea, jyrkkä tie aiheutti sydämentykytystä varovaiselle kuskille. Asiaa ei auttanut se, että kottero ei meinannut nousta vuorenrinnettä kuin ykkönen silmässä. Maisemat olivat kyllä palkitsevat!







Joko mainitsin että Santorinilla on kirkkoja joka kulmalla? Santoriniwebin mukaan 72:n neliökilometrin kokoisella saarella on yli 550 kirkkoa. "Bongaa kirkko"-leikistä tulikin mieluinen viihdyke bussimatkojen aikana. Pakko oli pari kirkkoa pysähtyä ikuistamaan roadtripin aikana. Sivistyksen vuoksi, you know.

Vuorelta suuntasimme Pyrgoksen kautta (kiva kylä, turistit älkööt kävelkö keskellä tietä) kohti saaren eteläkärkeä, Akrotiria ja punaista rantaa. Ihan saaren kärjestä löysimmekin söpön majakan ja mielettömät näkymät.








Punainen ranta oli kuulemma kallionsortuman vuoksi suljettu, joten löysimme itsemme lekottelemasta Perissan mustahiekkaiselta rannalta. Ranta oli muuten kovin samanlainen kuin Kamarin ranta, mutta hieman hellempi uimarin jalanpohjille.





Auringon ja hyvän ruoan jälkeen tankin kautta hotellille. Ja ah, koska Suomeenkin tulee ilmainen tankkauspalvelu?!  Ylettömän luksusta rullata ikkuna auki, sanoa summa, ojentaa seteli ja ajaa pois.