lauantai 13. lokakuuta 2012

Long Way Home

Torstai-iltana palasimme hyvissä ajoin hotellille. Lepäsimme ja keräsimme tavarat kasaan. Ryanairilla on tiukat säännöt käsimatkatavaran koosta ja painosta, ja olimme varmoja että molempien kassit hipovat 10 kilon rajapyykkiä. Toisin kävi, ääriään myöten täynnä oleva laukku painoi vajaat 7 kiloa. Hyvä niin. Tsekkasimme itsemme hotellista ulos klo 23 ja metroilimme Victorian asemalle.

Jubilee-linjan metrovaunu täysin meidän käytössä

Bussimme oli määrä lähteä vasta klo 2.40, mutta metrot lakkasivat kulkemasta puolen yön paikkeilla. Asemalla oli todella vilkasta, ja noin yhteen asti aika kului nopeasti. Silloin kaikki ruokapaikat (ja vessat!) menivät yllättäen kiinni. Onneksi asema kuitenkin pysyi huoltotöiden vuoksi auki, mutta työntekijän puheista ymmärsin että normaali käytäntö tämä ei ole. Olimme heränneet siis aamukymmeneltä, ja vasta bussissa kolmen aikaan yöllä torkahdimme lentokenttämatkan ajaksi. Ensin piti kuitenkin räpsiä viimeiset Lontoon kuvat bussista sateen tahkoessa ikkunaan. Jotenkin sää sopi hyvin meidän fiiliksiin.

Victoria stationin edustalta


Big Benhän se siinä

London Eye


Lentokentällä taas kuluttavat kolmen tunnin odottelut, ja pääsimme koneeseen. Lentomatka sujui hujauksessa, Sofia nukahti jo ennen kuin kone edes nousi, ja heräsi laskun alkaessa. Vastassa oli kovasti kaivattu hännänheiluttajamme!




1 kommentti: