lauantai 13. lokakuuta 2012

Long Way Home

Torstai-iltana palasimme hyvissä ajoin hotellille. Lepäsimme ja keräsimme tavarat kasaan. Ryanairilla on tiukat säännöt käsimatkatavaran koosta ja painosta, ja olimme varmoja että molempien kassit hipovat 10 kilon rajapyykkiä. Toisin kävi, ääriään myöten täynnä oleva laukku painoi vajaat 7 kiloa. Hyvä niin. Tsekkasimme itsemme hotellista ulos klo 23 ja metroilimme Victorian asemalle.

Jubilee-linjan metrovaunu täysin meidän käytössä

Bussimme oli määrä lähteä vasta klo 2.40, mutta metrot lakkasivat kulkemasta puolen yön paikkeilla. Asemalla oli todella vilkasta, ja noin yhteen asti aika kului nopeasti. Silloin kaikki ruokapaikat (ja vessat!) menivät yllättäen kiinni. Onneksi asema kuitenkin pysyi huoltotöiden vuoksi auki, mutta työntekijän puheista ymmärsin että normaali käytäntö tämä ei ole. Olimme heränneet siis aamukymmeneltä, ja vasta bussissa kolmen aikaan yöllä torkahdimme lentokenttämatkan ajaksi. Ensin piti kuitenkin räpsiä viimeiset Lontoon kuvat bussista sateen tahkoessa ikkunaan. Jotenkin sää sopi hyvin meidän fiiliksiin.

Victoria stationin edustalta


Big Benhän se siinä

London Eye


Lentokentällä taas kuluttavat kolmen tunnin odottelut, ja pääsimme koneeseen. Lentomatka sujui hujauksessa, Sofia nukahti jo ennen kuin kone edes nousi, ja heräsi laskun alkaessa. Vastassa oli kovasti kaivattu hännänheiluttajamme!




torstai 11. lokakuuta 2012

Päivä, jona Sofia potkaisi pulua

Viimeisenä päivänä lähdimme liikkeelle tavallista myöhemmin, sillä tiesimme että päivästä on tulossa erittäin piiiiitkä. Ihan ensimmäiseksi metroilimme Earl's Courtiin, jossa tiesimme TARDIS replican sijaitsevan. Ja siinähän se oli, heti sisäänkäynnin edessä. Se oli katukuvassa itseasiassa niin huomaamaton kioskin ja roskakasan välissä, että melkein kävelimme sen ohi ensiksi. (Jos et tiedä mikä on TARDIS, katso tämä.)



Nappasimme Pret A Mangerista nopean lounaan, ja palasimme pari metropysäkkiä takaisin päin museoille. Science Museumissa kiersimme Ristoa kiinnostavan tietotekniikkaosaston, sekä Sofian mieleen olevan lääketieteen kehityksen osaston. Piipahdimme nopeasti myös Natural History Museumissa ja kiersimme pari mielenkiintoisinta osastoa. Sen kummemmin emme museokuvia tänne lisäile, mutta Natural History Museumin vaikuttavat raamit ovat mainitsemisen arvoiset.




En osaa edes laskea kuinka monta metromatkaa -pitkää ja lyhyttä- teimme matkan aikana. Ihan tarpeeksi monta. Niin monta, että Sofiasta oli loppureissusta hyvä idea pysähtyä kuvaamaan metroasemaa, jonka ulkonäköön oli panostettu. Lontoon metroasemat ovat kyllä suurimmalta osin siistejä, mutta harvempi niistä näyttää tältä. Ja silloin myös se tapahtui. Sofia potkaisi pulua. Ihan vahingossa. Hyppäsimme metroon ja ajelimme jälleen Piccadillylle. Lähistöllä sijaitsee Cybercandy niminen karkkikauppa, josta saa mm. amerikkalaisia makeisia. Ja ällistyksekseni myös suomalaisia!



Hassua sanoa näin, mutta tässä vaiheessa meillä oli jo sellainen olo että olemme nähneet Lontoota tarpeeksi tällä erää. En ikinä kuvitellut että niin voisi käydä. Se ehkä osittain johtui siitä, että ikävöimme molemmat meidän pientä hännänheiluttajaa, josta emme aiemmin ole olleet erossa. Meidän jalat myös alkoivat sanoa itseään hitaasti sopimuksesta irti. Siis nokka kohti hotellia, ja vielä viimeinen pysähdys lähiTescossa, josta ostettiin paikallista hyvää.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Päivä, jona Risto rakastui Lontooseen

Keskiviikkona heräsimme tavallista aiemmin. Halusimme käydä uudemman kerran Primarkissa, ja myyjä oli vinkannut että aamulla tai myöhään illalla on paras aika vierailla liikeessä. Samalla kerralla kävimme myös uudemman kerran Forbidden Planetissa kompromissin löytämiseksi (Risto ei millään olisi halunnut lähteä "ostoshelvettiin" uudestaan muutoin.) Sen jälkeen pääsimme takaisin suunnitelmaan käsiksi, ja metroilimme Camdeniin. Arkena iltapäivällä väkeä oli juuri sopivasti, ei tarvinnut puskea massan läpi kyynärpäätaktiikalla tai juurikaan jonotella. Matkalla varsinaiselle Camden Stables Marketille pysähtelimme useampaan otteeseen kivoja juttuja nähdessämme. Mukaamme lähti muutama valokuvaprintti ja Ristolle pari erikoista paitaa. Parasta oli kuitenkin vain kierrellä omalaatuista aluetta sekä nauttia paikallisen antimista. Söimme Camdenissa myös reissun parhaat Fish & Chipsit, Lockside Bar & Kitchen nimisessä pubissa.







Kävimme hotellilla huilaamassa ja viemässä tavarat, ja illalla menimme jälleen Sohoon päivällistä metsästämään. Koska olimme jo syöneet päivän Fish & Chipsit, yritimme etsiä jotain muuta vaihteeksi. Lopulta päädyimme TGI Fridaysille, jossa Sofia oli käynyt Manhattanilla, eikä ruoasta ollut jäänyt kovin vahvaa muistikuvaa. Eikä ihmekään, sillä ruoka oli todella aliarvoista. Meillä oli ollut sangen huonoa tuuria ruoan suhteen myös aiempina päivinä. Lopulta kävi niin, ettemme käyneet yhdessäkään ruokapaikassa joita olin etukäteen katsastanut. Joko meillä ei ollut nälkä alueella ollessamme, ja sitten kun olimme nälkäisiä, paikat olivat liian kaukana. Sofialle olisi hyvin kelvannut kiinalainen ruoka Chinatownin monista kivannäköisistä ravintoloista, mutta Risto halusi jotain mitä ei saa yhtä helposti kotoSuomesta.




Illalla Risto kysyi Sofialta, voimmeko palata Lontooseen joka vuosi? Tunne kehittyi vähitellen, mutta viimeistään Camdenissa Risto rakastui kaupunkiin.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Päivä, jota odotimme

Tiistaina aloitimme päivämme kihlakuvauksella Leake Streetin graffititunnelissa. Paikka oli juuri sellainen, kuin olimme toivoneet ja kuvitelleetkin. Paikassa kävi vilkas läpikulkuliikenne, sekä jokunen turistikin oli sinne tiensä löytänyt, joten paikka on ainakin päiväsaikaan turvallinen. Sen löytäminen ei ainakaan toisesta suunnasta ollut ihan läpihuutojuttu, joten suunnistimme kartta kädessä perusturistin tapaan.







Kuvauksen jälkeen ylitimme Thamesin Westminsterin siltaa pitkin bongaten seuraavat turistirysät:





Sen kummemmin emme jääneet niitä ihailemaan, joimme take away kahvit puistossa ja jatkoimme matkaa. Valokuvaajamme vinkistä piipahdimme St. Jamesin puistossa, jossa oli kiva lampi, jonka ylitse kulki silta. Sillalta oli hyvät näkymät sekä Bukinghamin palatsille että Horse Guard Paradelle. Puiston suurinta antia taisi olla kuitenkin sen lukuisat asukit: pelikaanit, joutsenet, hanhet ja ankat. Ja äärimmäisen kesyt oravat.






Iltapäivästä kävimme matkan ainoassa turistirysässä, London Dungeonissa. Tämä oli täysin Riston idea. Kunnes hänelle selvisi, ettei kyseessä ole mikään oikea, vanha vankila. Risto oli sekoittanut Towerin ja London Dungeonin keskenään! Meillä oli liput kuitenkin jo maksettuna, joten kävimme silti katsastamassa paikan. Lyhyen Lontoon karun historian ja parin huvipuistotyylisen laitteen lisäksi paikalla ei ollut kovinkaan paljon tarjottavaa kalliita sisäänpääsylippuja vastaan. Kävelimme Thamesin etelärantaa pitkin Tower Bridgelle, jonka ylitimme juuri sateen alkaessa. Meillä ei tietenkään ollut sateenvarjoja mukana, olihan päivä alkanut niin hienosti, joten emme viitsineet jäädä kuvailemaan Towerille kuten aiemmin oli tarkoitus. Bongasin kuitenkin vaakunastakin tutun, City of Londonia (lue aiempi juttu täältä) vartioivan lohikäärmeen, joten pitihän siitä pysähtyä nappaamaan kuva. Hauskaa oli muutenkin bongailla City of Londonin vaakunaa Cityn kaupunginosassa mitä mielikuvituksellisimmista paikoista.






lauantai 6. lokakuuta 2012

London, Day 1

Palailtiin tänään pitkän reissuvuorokauden päätteeksi kotiin. Loma oli niin tervetullutta, vaikka Riston mielestä kymmenen tunnin kävely päivässä tuskin on lomaa. Muutaman päivän pikavisiitin aikana keskityimme ostoksiin, paikallisen katuelämän ihailuun sekä ruokaan. Jälkimmäinen tavoitteemme -syödä vain hyvää ruokaa- ei tosin mennytkään aivan putkeen. Mutta kaikki aikanaan, aloitetaan ensimmäisestä päivästä.

Menomatka sujui hyvin kivuttomasti. Lentokentälle-koneeseen-bussilla Lontooseen-metrolla hotellille sujui ilman sähläystä. Hotellimme Kingsland Hotel sijaitsi Kingsburyssa, Lontoon keskustasta pohjoiseen. Vaikka hotellilta oli keskustaan ajallisesti matkaa (n.20-30min), emme missään vaiheessa kokeneet sitä ongelmana, sillä metrolla pääsi kätevästi ihan lähelle hotellia.
Alkuperäiset laskeskelmat siitä, kuinka kauan meillä kestää viedä tavarat hotellille jne piti hyvin paikkaansa.


Noin klo 18 paikallista aikaa olimme jo takaisin Lontoon keskustassa. Nousimme metrosta Covent Gardenissa, jossa kiertelimme etsien sopivaa pubia päivällistä varten. Kaikki löytämämme paikat olivat kuitenkin täpötäynnä, sillä työssäkäyvät olivat massoittain after work drinkseillä. Covent Gardenin alueella oli valtavasti ihmisiä viettämässä alkuiltaa, ja kauppa-alueella kävi kova hyörinä. Suuntasimme lähistöllä sijaitsevaan nörttien unelmakauppaan, Forbidden Planetiin, jonka Risto oli valinnut netistä etukäteen.


Tämän jälkeen kävelimme Sohon katuja kohti Piccadilly Circusta, ja matkan varrelta löytyi vaikka mitä kivaa (turisti-ansa!) Erityisesti Leicester Squaren alueella oli paljon turisteille suunnattua, kuten esimerkiksi M&M store. Kartalla metropysäkkien välit näyttävät todella lyhyiltä, mutta kävellen siinä menee yllättävän paljon aikaa. Meillä oli tosin turistivaihde päällä, joten hitaus saattoi johtua ihan siitäkin :D


Hyppäsimme metroon ja jäimme pois Oxford Streetilla. Kiersimme nopeasti läpi parit must-see vaatekaupat, kunnes saavuimme Marble Archin läheiselle Primarkille. Se ei ollutkaan ihan niin nopea visiitti. Hinnat olivat meidän budjetille erinomaiset, joten mukaan lähti monenmoista perusvaatetta. Melkein tekisi mieleni sanoa että miesten valikoima oli parempi kuin naisten, ainakin arkivaatteissa. Kaiken kiertelyn ja kengänpohjien kulutuksen jälkeen olimme valmiita palaamaan hotellille.